What motivates a doctorate? : Goals and scientific community in PhD. studies

Motivation has an important role in academic learning for learning is regulated by motivation. Further motivation is centrally manifested by goals. Goals reflect values and regulate individual's orientation and what they strive for. In spite of the central role of motivation in academic learning, discussions on post-graduate education has somewhat overlooked motivational processes and concentrated on the excellence of performance. The aim of this study was to investigate what kind of goals PhD students have and how they experience their role in their own scientific community. It was also purpose to study how these goals and experienced roles are in relation with study each other, context, possible intentions of quitting studies and prolongation of studies. Furthermore, the aim was to investigate how different postgraduates differ in terms of how they experience their learning environment. The data was collected with the "From PhD students to academic experts" - survey (Pyhältö & Lonka, 2006) from four complementary domains: medicine, arts, psychology and education. The survey consisted of both likert-scaled items and open ended questions. The participants were 601 postgraduate students. The goals and the experienced role in scientific community were analysed in terms of qualitative content analysis. The relation between goals and experienced role and background variables were tested using χ² and the differences between different postgraduate groups using one way analysis of variances (ANOVA). The results indicated that postgraduates goals varied based on whether they brought up goals related to the product (outcome of the thesis process), the process (thesis process as whole) or both the product and the process. Product goals consisted of for example career qualification and better status as process goals consisted for example of learning and influencing ones own discipline. The experienced role of the postgraduates differed in terms of whether the conception was organised, unorganised or controversial. Both the goals and the experienced roles were in relation with study context and commitment to the studies. The different postgraduate groups also differed in terms of how they experienced their own learning environment.Motivaatiolla on keskeinen rooli akateemisen asiantuntijuuden kehittymisessä. Motivaatio ohjaa oppimista ja tavoitteilla on merkittävä vaikutus motivaation muokkaajana. Tavoitteet heijastavat yksilön arvoja ja muokkaavat orientaatiota vaikuttaen siihen mihin henkilöt pyrkivät. Huolimatta motivaation keskeisestä roolista akateemisen asiantuntijuuden oppimisprosessissa, ovat keskustelut tohtorinkoulutukseen liittyen keskittyneet yleensä suoriutumiseen ja lopputuloksen arviointiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset tavoitteet ohjaavat jatko-opiskelijoiden väitöskirjaprosessia ja miten he kokevat oman roolinsa omassa tiedeyhteisössään. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälainen tavoitteiden ja koetun roolin keskinäinen yhteys oli ja edelleen miten ne olivat yhteydessä tutkimuskontekstiin, opintojen pitkittymiseen ja keskeyttämisen harkintaan. Edelleen tutkittiin sitä, miten eri tavoitteita raportoivien ja erilailla roolinsa kokevien jatko-opiskelijoiden käsitykset oppimisympäristöstä erosivat toisistaan. Aineisto kerättiin "Jatko-opiskelijasta tieteelliseksi asiantuntijaksi" -kyselylomakkeella (Pyhältö & Lonka, 2006) neljästä eri tutkimuskontekstista: lääketieteellisestä tiedekunnasta, humanistisesta tiedekunnasta, psykologian laitokselta ja kasvatustieteen laitokselta. Kyselylomake sisälsi likert-asteikollisia väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 601 jatko-opiskelijaa. Jatko-opiskelijoiden tavoitteet ja kokemus omasta roolista analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tavoitteiden ja koetun roolin yhteyttä taustamuuttujiin tutkittiin χ²-testillä ja eri jatko-opiskelijaryhmiä vertailtiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA). Tutkimustulokset osoittivat, että jatko-opiskelijoiden tavoitteet vaihtelivat sen mukaan, liittyivätkö ne produktiin eli lopputulokseen, koko prosessiin vai sekä produktiin että prosessiin. Produktitavoitteisiin kuului muun muassa uralla meritoitumiseen ja parempaan statukseen liittyviä tavoitteita ja prosessitavoitteisiin oppimiseen ja tieteenalalla vaikuttamiseen liittyviä tavoitteita. Jatko-opiskelijoiden kokemus omasta roolistaan puolestaan vaihteli sen mukaan, oliko kokemus jäsentynyt, jäsentymätön vai ristiriitainen. Sekä jatko-opiskelijan tavoitteilla että koetulla roolilla oli yhteys opintokontekstiin ja opintoihin sitoutumiseen liittyviin tekijöihin. Myös eri jatko-opiskelijaryhmien kokemukset omasta oppimisympäristöstään erosivat toisistaan

Challenges of Becoming a Scholar: A Study of Doctoral Students' Problems and Well-Being

Peer reviewe

A Picture of the Research Field of Doctoral Education from the Students’ Perspectives : Studies Using Questionnaires and Scales

Peer reviewe

Tutkijaksi kasvamassa : Vuorovaikutus tohtoriopiskelijan ja tiedeyhteisön välillä

This dissertation focused on exploring doctoral students conceptions of the scholarly community and research, and further, on analysing the relation between these conceptions and well-being as well as study persistence in the doctoral process. The first two studies concentrated on analysing students conceptions of the scholarly community and their meaning with respect to one s own thesis process. The last two studies focused on students conceptions of the personal meaning of the thesis work and conceptions of research in the context of their own doctoral journeys. The data were collected by surveys and interviews. Altogether 669 students from different disciplines participated in the surveys and 32 in the interviews. The analysis was conducted by combining both qualitative and quantitative methods. Study I examined how doctoral students perceived their own role in the scholarly community and their experiences of their learning environment. The relation between their experienced role in the community and well-being as well as study persistence was also analysed. The results indicated that the experienced role in the community varied from a sense of belonging to feeling like an outsider and perceiving one s own role as incoherent or contradictory. Students who experienced a sense of being part of the academic community also reported experiencing their learning environment in a more positive way. These students also reported less stress, anxiety, and exhaustion and greater interest in their own doctoral projects. Moreover, students who felt themselves to be part of the community had considered interrupting their studies less often than others. Their conceptions were also related to the faculties in question. Study II took a more in-depth look at students experienced socio-psychological well-being by focusing on how they saw the scholarly community in terms of one s own doctoral process. The results suggested that experiences of the community varied from perceiving it as empowering to experiencing it as a burden. Seeing one s own scholarly community as empowering was related to lower levels of reported stress, anxiety, and exhaustion and higher levels of interest in one s own doctoral project. The students who experienced empowerment had also considered interrupting their studies less often. Study III explored the thesis work s personal meaning for the doctoral students and its relation to the experienced well-being as well as study persistence. The relations between the personal meaning of the thesis work and discipline were also looked at. The results suggested that personal meaning varied between emphasizing the process, the product, or both. Highlighting the meaning of the process was related to lower levels of reported stress, anxiety, and exhaustion, but to higher levels of interest. Students who emphasized the meaning of the process had considered interrupting their doctoral studies less often than other students. Differences were also apparent between faculties: students in medicine emphasized the meaning of the end-product more often than students in other faculties. Study IV analysed doctoral students conceptions of research and whether these were discipline-related. The results indicated that research was most often seen as a personal journey. Rather typical was also seeing it as a job to do , as answering certain demands. Research was also seen as a means to qualify oneself or as making a difference by contributing to the discipline or to society. The students conceptions were found to be related to the discipline: students in medicine most often described research as a job to do while those in natural science and behavioural sciences emphasized research as a personal journey. The results suggested that doctoral students experienced the meaning of research and the academic community very differently. Their conceptions were related to well-being and study persistence during the Ph.D. process, and were found to be discipline-related. The results encourage viewing the doctoral process not only as a cognitive effort but also as a process that is mediated by experiencing a sense of belonging and meaningfulness.Tässä väitöskirjassa tutkittiin tohtoriopiskelijoiden käsityksiä tiedeyhteisöstä ja tutkimuksen tekemisestä sekä selvitettiin näiden käsitysten yhteyttä opiskelijoiden kokemaan jaksamiseen ja sitoutumiseen väitöskirjaprosessissa. Kaksi ensimmäistä osatutkimusta käsittelivät opiskelijoiden kokemuksia tiedeyhteisöstä ja sen merkityksestä ja kaksi jälkimmäistä osatutkimusta tarkastelivat opiskelijoiden käsityksiä tutkimuksen tekemisestä sekä erityisesti heidän väitöskirjatyölle antamaansa merkitystä. Aineisto kerättiin sekä kyselylomakkein että haastatteluin. Kyselyyn osallistui 669 (lääketieteellisestä, humanistisesta ja käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta) ja haastatteluun 32 (luonnontieteistä, lääketieteestä ja käyttäytymistieteistä) eri tieteenalojen tohtoriopiskelijaa. Analyysissa yhdistettiin sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Osatutkimuksessa I selvitettiin tohtoriopiskelijoiden kokemusta omasta roolistaan tiedeyhteisössä sekä heidän kokemuksiaan omasta oppimisympäristöstään. Tutkimuksessa analysoitiin myös osallisuuden kokemuksen yhteyttä koettuun hyvinvointiin ja sitoutumiseen väitöskirjaprosessissa. Tulokset osoittivat, että tohtoriopiskelijoiden kokemukset omasta roolistaan tiedeyhteisössä vaihtelivat osallisuudesta aina ulkopuolisuuteen ja oman roolin kokemiseen jäsentymättömäksi tai ristiriitaiseksi. Opiskelijat, jotka kokivat itsensä osaksi tiedeyhteisöä, kokivat myös oman oppimisympäristönsä mielekkäämpänä kuin muut. He raportoivat myös vähemmän stressiä, uupumusta ja ahdistusta ja ilmaisivat kokevansa enemmän kiinnostusta omaa väitöskirjatyötään kohtaan ja harkinneensa muita harvemmin opintojen keskeyttämistä. Osatutkimuksessa II syvennyttiin tarkemmin tarkastelemaan jatko-opiskelijoiden sosio-psykologista hyvinvointia eri tiedeyhteisöissä. Tulokset osoittivat, että jatko-opiskelijoiden kokemukset oman tiedeyhteisönsä merkityksestä vaihtelivat voimauttavasta aina kuormittavaan. Voimauttava ja kannustava kokemus omasta tiedeyhteisöstä oli yhteydessä alhaisempaan stressiin, ahdistukseen ja uupumukseen. Voimautumista kokevat opiskelijat raportoivat myös olevansa kiinnostuneempia omasta tutkimuksestaan ja he olivat harkinneet opintojen keskeyttämistä harvemmin kuin muut opiskelijat. Osatutkimuksessa III analysoitiin tohtoriopiskelijoiden väitöskirjatutkimukselleen antamaa henkilökohtaista merkitystä ja sen yhteyttä hyvinvointiin ja opintoihin sitoutumiseen sekä tieteenalaan. Tulokset osoittivat, että opiskelijoiden työlleen antama merkitys vaihteli sen mukaan painottivatko he lopputuotosta, prosessia vai molempia. Prosessin painottaminen oli yhteydessä alhaisempaan stressiin, ahdistukseen ja uupumukseen sekä korkeampaan kiinnostukseen. Lisäksi prosessin merkitystä painottaneet olivat harvemmin harkinneet opintojen keskeyttämistä. Tieteenalojen välillä havaittiin eroja: lääketieteellisen tiedekunnan tohtoriopiskelijat painottivat useammin pelkän lopputuloksen merkitystä kuin muut opiskelijat. Osatutkimuksessa IV puolestaan analysoitiin kolmen eri tieteenalan tohtoriopiskelijoiden käsitystä tutkimuksen tekemisestä. Tulokset osoittivat, että useimmiten tutkimus nähtiin henkilökohtaisena oppimisprosessina. Melko tyypillisiä olivat myös kuvaukset tutkimuksesta erilaisiin vaateisiin ja odotuksiin vastaamisena. Jonkin verran opiskelijat kertoivat myös näkevänsä tutkimuksen tekemisen henkilökohtaisten meriittien hankkimisena ja toisaalta kontribuution tekemisenä tieteenalalle. Näissä erilaisissa kuvauksissa painottui erilailla prosessi vs. produkti ja edelleen yksilöllisyys vs. yhteisön merkitys. Käsitykset olivat yhteydessä tieteenalaan: Lääketieteen tohtoriopiskelijat kuvasivat tutkimustyötä useammin erilaisiin vaatimuksiin vastaamisena kuin muut. Luonnontieteilijöiden ja käyttäytymistieteilijöiden kuvauksissa korostui puolestaan tutkimuksen näkeminen henkilökohtaisena oppimispolkuna. Neljän osatutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijat kokevat sekä oman roolinsa tiedeyhteisössä että tutkimustyön merkityksen hyvin eri tavoin. Sekä kokemus tiedeyhteisöstä että tutkimustyöstä oli yhteydessä opiskelijoiden jaksamiseen ja väitöskirjaprosessiin sitoutumiseen. Kokemusten havaittiin olevan yhteydessä myös tieteenalaan. Tutkimustulokset kannustavat pohtimaan väitöskirjaa ei ainoastaan älyllisenä ponnisteluna vaan myös prosessina, jonka onnistumiseen ovat yhteydessä kokemukset yhteisöstä, oman toiminnan merkityksellisyydestä ja hyvinvoinnista

Osallisuus ja hyvinvointi tiedeyhteisössä: tohtoriopiskelijoiden kokemuksia

Kolmea yliopistoa koskeneessa tutkimuksessa selvitettiin sitä, minkälainen yhteys tiedeyhteisöllä ja siihen kuulumisen kokemuksella voi olla tohtoriopintojen pitkittymiseen tai keskeyttämiseen. Tiedeyhteisö näyttäytyy tohtoriopiskelijoille useimmiten mikrotason käytäntöyhteisönä, kuten tutkimusryhmänä tai yksikkönä ja lähityötovereina. Kokemus tiedeyhteisöstä saattaa muodostua niin voimannuttavaksi kuin kuormittavaksikin. Koetun hyvinvoinnin ja opintojen etenemisen yhteys viittaa siihen, että tohtoriopiskelijan hyvinvointi ei ole ainoastaan väitöskirjaprosessin sivutuote, vaan yhteydessä myös tulokseen. – Artikkelissa tarkastellaan Tampereen yliopistolla toteutettua mentorointiohjelmaa eri vuosia koskevan haastatteluaineiston pohjalta